top of page

Asiaa hevosen hiekansyönnistä

Kirjoitus on kopio Facebookiin 23.4.2020 kirjoittamastani artikkelista.


Olen ollut enemmän kuin huolissani monen hevosen hoidon yhteydessä hiekan syönnistä. Tänä keväänä "hiekkaoireilevia" on ollut luvattoman suuri määrä, huikea ero aiempiin vuosiin. Liekö syynä huono, vähäluminen talvi vai mikä. Hevososteopaatin näkökulmasta hiekkakertymän toteaminen ja hoito eläinlääkärin toimesta on aina ensisijaista. Kohdalleni on osunut muutama erittäin akuutti tilanne, yksi surullinenkin.



Osteopaattinen hoito on syytä toki suorittaa akuutin tilanteen helpotettua, hiekkakertymä kun oireilee vahvasti rangan ja kylkien kautta aiheuttaen turhaa epämukavuutta hevoselle etenkin satulan kanssa.


Oheinen ihmisen anatomiasta kuvattu hermostokuva kuvaa viskeraalisen hermoärsytyksen segmentaalisuutta selkärangassa. Samanlainen toiminta on myös hevosen kehossa, hermotus kulkee myös kahteen suuntaan, elimeen ja ELIMELTÄ. Jälkimmäinen toiminto on se, minkä minä näen ja koen hevosen rangasta ja sen toimintaketjuista. Tämän vuoksi on päivänselvää, että ranka reagoi suolisto ja mahalaukun ongelmissa.




Keskustelin huolenaiheestani Suomen varmasti osaavimman hevosten sisätautispesialistin, Jonna Jokisalon, kanssa ja päädyimme jakamaan hänen aiemmin kirjoittaman artikkelin muistutuksena kaikille hevosenomistajille. ______________________________________________________________

Jonna Jokisalo ELL, amerikkalainen hevosten sisätauti- ja tehohoitospesialisti Dipl ACVIM&ACVECC, hevossairauksien erikoiseläinlääkäri

Paksusuolen hiekkakeräymät

Hevosen yleisimmät krooniset ruuansulatuskanavan sairaudet ovat mahahaava, paksusuolen hiekkakeräymät sekä tulehdukselliset suolistosairaudet. Nämä kaikki voivat aiheuttaa akuutteja ähkyoireita, kuten syömättömyyttä, vaihtelevan voimakkaita kipuoireita sekä epänormaalia ulostamista (liian vähän ulostetta, ulostamistarvetta eli ”tikistää kakkaa” varsinkin ratsastaessa tai ajaessa, sekä ripulia (löysä uloste tai ulosteen mukana vettä) tms). Oireet voivat kuitenkin näkyä ainoastaan hevosen haluttomuutena liikkua, satulavyön/silojen kiristämisen vastusteluna yms. Mikäli oireet liittyvät ainoastaan ratsastettavuuteen/ajettavuuteen on suositeltavaa sulkea ensin pois ontumaperäinen syy oireilulle. Hevosten hiekansyönti on erittäin yleistä Suomessa, ja varsinkin syksyisin tuntuu kärjistettynä siltä, että minkä tahansa hevosen oireilun takana on hiekkakertymä. Yliopistollinen Eläinsairaala keräsi nettikyselynä laajasti tietoja 500 hevosesta koskien oireita ja mahdollisia altistavia tekijöitä. Lisäksi yliopistolla tutkitaan tällä hetkellä mahdollisia hivenainepuutoksia hiekansyönnin altistavina tekijöinä. Tulevaisuus näyttää saadaanko näistä apua taistelussa hiekansyöntiä vastaan. Hiekkakeräymän yleisimmät oireet ovat krooninen ripuli, liikkumishaluttomuus, toistuvat ähkyt, ns herkkämahaisuus (ei kestä ruokinnanmuutoksia), huono, mattamainen karva sekä laihtuminen. Hiekansyöntiä voidaan epäillä vahvasti jo näiden oireiden perusteella, ja usein omistajatkin ovat hyvin tietoisia tästä mahdollisuudesta. Varmaan diagnoosiin tarvitaan kuitenkin vatsaontelon röntgenkuvaus. Sen etuja ovat diagnoosin lisäksi mahdollisuus arvioida hiekkakeräymän suuruus sekä hoitovasteen seuranta. Muita vaihtoehtoisia diagnostisia testejä ovat vatsaontelon ultraäänitutkimus, hiekkaäänien kuuntelu stetoskoopilla sekä ulosteen hiekkatesti. Hiekkatestillä tarkoitetaan sitä, että esim muovipussiin laitetaan pieni määrä (”pari palloa”) hevosen ulostetta ja pari litraa vettä. Nämä sekoitetaan hyvin keskenään ja annetaan seistä. Ulosteessa mahdollisesti oleva hiekka painuu pussin pohjalle. Tämän testin ongelma on, että vaikka ulosteen mukana olisikin hiekkaa, se ei tarkoita, että hiekka keräytyisi hevosen suolistoon. Toisaalta joillain hevosilla hiekka ns. sementoituu suolen pohjalle eikä yhtään hiekkaa tule ulos, jolloin hiekkatesti on valheellisen negatiivinen. Paras hoito on ennaltaehkäisy, ja hiekan uudelleen syömisen esto voi toimia myös hoitomuotona. Hiekan syöntiä voidaan estää esim käyttämällä kuonokoppaa. Varmin tapa estää hiekansyönti on tehdä esim haketarha, jossa hiekansyönti ei ole mahdollista. Hakekerroksen alle laitetaan joko kangas tai vielä suositeltavimmin valetaan asfaltti, koska muuten hevoset kaivavat hiekan hyvinkin syvältä. Kotihoitona käytetään psylliumin syöttämistä. Psylliumia (kokosiementä tai kuorirouhetta) annetaan yksi gramma per elopainokilo päivässä. Kuuria jatketaan päivittäin kahden viikon ajan ja sen jälkeen joka toinen päivä viikon ajan. Tehokkain tulos saadaan antamalla päivittäinen psylliumannos kerralla. Psyllium tulee antaa runsaassa vesimäärässä. Helpointa on tarjota psyllium puuron seassa: Ensin turvotetaan noin 0,5 litraa esim lesettä, viherpellettiä tai täysrehupellettiä kuumassa vedessä puuroksi. Maun parantamiseksi voi vielä lisätä esim. melassisiirappia, omenamehua tai porkkanaraastetta. Turvotuksen jälkeen puuroon lisätään reilusti haaleaa vettä (5litraa per 500grammaa psylliumsiementä) sekä psyllium, sekoitetaan nopeasti ja tarjotaan hevoselle heti. Itse psylliumia ei turvoteta erikseen. Psyllium-puuron lisäksi on suositeltavaa antaa hevoselle ylimääräinen muu velli 1-2 kertaa päivässä takaamaan runsas vedenmäärä suolistossa (esim turvotetaan 1 dl lese/pellavaa/greenlinea/mashia ja 1 dl jotain maistuvaa väkirehua puuroksi. Kun tämä turvonnut lisätään yhteensä 8L lämmintä vettä ja annetaan tämä "pirtelö" hevoselle suoraan eteen. Useimmat hevoset juovat tämän mielellään). Tämä tehostaa psylliumkuurin vaikutusta sekä vähentää ähkyriskiä hiekan lähtiessä liikkeelle suolistossa. Kuurin jälkeen on suositeltavaa kontrolloida hiekan poistuminen (kontrolliröntgenkuvaus). Jatkossa psylliumia kannattaa antaa 2-3 kk välein sulan kelin aikaan. Tehokkaampi keino on eläinlääkärin suorittama psylliumin ja magnesiumsulfaatin yhtäaikainen letkuttaminen kerran päivässä 3-7 päivän ajan. Tämän etu on siinä, että magnesiumsulfaatti imee vettä suolistoon, jolloin poistoteho on suurempi. Lisäksi toisinaan joudutaan myös rajoittamaan heinänsyöntiä kuurin aikana (ns low bulk ruokavalio). Hiekka voidaan toisinaan joutua poistamaan leikkauksella joko voimakkaiden ähkyoireiden tai hoitoon vastaamattomuuden takia. Hiekkakeräymien seurauksena hevoselle voi tulla mahalaukun hidastunutta tyhjenemistä/krooninen mahalaukun impaktio sekä paksusuolen tulehdustila. Eläinlääkärin arvion mukaan näitä voi yrittää hoitaa kortisonilla. Hoitovaste on lievemmissä tapauksissa yleisesti hyvä.

Kirjoittaja työskentelee Hyvinkään Hevossairaalassa.

bottom of page